K: Mitä ovat ei-kiteiset kiinteät aineet?
V: Ei-kiteiset kiinteät aineet ovat "amorfisia kiinteitä aineita". Toisin kuin kiteisillä kiinteillä aineilla, niillä ei ole tiettyä geometrista muotoa. Kiinteiden aineiden atomit pakenevat lähekkäin kuin nesteissä ja kaasuissa. Ei-kiteisissä kiinteissä aineissa hiukkasilla on kuitenkin vähän liikkumavapautta, koska ne eivät ole jäykästi järjestettyjä kuten muissa kiinteissä aineissa. Nämä kiinteät aineet muodostuvat nesteen äkillisen jäähtymisen jälkeen. Yleisimmät esimerkit ovat muovi ja lasi.
K: Mikä on ei-kiteinen materiaali?
V: Kondensoituneen aineen fysiikassa ja materiaalitieteessä amorfinen kiinteä aine (tai ei-kiteinen kiinteä aine) on kiinteä aine, josta puuttuu kiteelle tyypillinen pitkän kantaman järjestys. Termejä "lasi" ja "lasimainen kiinteä aine" käytetään joskus synonyymeinä amorfiselle kiinteälle aineelle; nämä termit viittaavat kuitenkin erityisesti amorfisiin materiaaleihin, jotka läpikäyvät lasisiirtymän. Esimerkkejä amorfisista kiinteistä aineista ovat lasit, metallilasit ja tietyntyyppiset muovit ja polymeerit. Amorfisilla materiaaleilla on sisäinen rakenne, joka koostuu toisiinsa liittyvistä rakennelohkoista, jotka voivat olla samanlaisia kuin saman yhdisteen vastaavassa kidefaasissa olevat perusrakenneyksiköt. Toisin kuin kiteisissä materiaaleissa, ei kuitenkaan ole olemassa pitkän kantaman järjestystä. Amorfisia materiaaleja ei siksi voida määritellä äärellisellä yksikkösolulla. Tilastolliset menetelmät, kuten atomitiheysfunktio ja radiaalijakaumafunktio, ovat hyödyllisempiä amorfisten kiinteiden aineiden rakenteen kuvaamisessa.
K: Mitkä ovat amorfisten aineiden ominaisuudet?
V: Amorfisilla kiinteillä aineilla on kaksi ominaista ominaisuutta. Halkeillessaan tai rikkoutuessaan ne tuottavat palasia, joiden pinnat ovat epäsäännölliset, usein kaarevat; ja niillä on huonosti määritellyt kuviot altistuessaan röntgensäteille, koska niiden komponentit eivät ole järjestetty säännölliseen matriisiin. Amorfista, läpikuultavaa kiinteää ainetta kutsutaan lasiksi.
K: Miten luonnehdit amorfisia materiaaleja?
V: Kokonaisdiffraktioanalyysi on yksi tärkeimmistä karakterisointimenetelmistä paikallisen rakenteen määrittämiseksi ei-kiteisissä materiaaleissa (amorfiset kiinteät aineet). Se hyödyntää näytteen täydellistä diffraktiosignaalia ja käsittelee jokaista datapistettä yksittäisenä havainnona.
K: Mikä on amorfisen materiaalin ominaisuus?
V: Amorfinen materiaali on eräänlainen epätasapainoinen materiaali; sen atomijärjestelyn ominaisuus on enemmän nestemäinen eikä sillä ole pitkän kantaman jaksollisuutta. Seoksen lasinmuodostuskyky liittyy läheisesti sen koostumukseen, ja se on erilainen eri seoksissa.
K: Mitkä ovat amorfisten mineraalien ominaisuudet?
V: Amorfisilla kiinteillä aineilla on kaksi määrittävää ominaisuutta. Ne muodostavat parittomien, usein kiertyneiden pintojen hiukkasia, kun ne halkeavat tai rikkoutuvat; ja niillä on huonosti kuvatut kuviot altistuessaan röntgensäteille, koska niiden komponentit eivät ole järjestetty tyypilliseen järjestykseen. Läpinäkyvää, amorfista materiaalia kutsutaan viiniksi.
K: Mitkä ovat amorfisten kuitujen yleiset ominaisuudet?
V: Nestemäisen harkkoraudan jäähdytyksellä valmistettu amorfinen mikroteräskuitu (AMS) on taipuisaa, kevyttä ja korroosionkestävää, minkä jälkeen se on yhteensopiva hyvin juoksevien ja hajoavien sekoitustilojen sekä korkean sitkeän jälkisäröilyn kanssa käytettäväksi kuituvahvisteiset sementtikomposiitit.
K: Mikä on amorfisten polymeerien ominaisuus?
V: Amorfiset polymeerit ovat lasimaisessa tilassaan lasittumislämpötilan Tg alapuolella ja kumimaisia tämän lämpötilan yläpuolella. Tg:n alapuolella lyhyen kantaman molekyylivuorovaikutukset sitoutumattomien atomien välillä ovat voimakkaita ja paikalliset kuormat kulkeutuvat atomista atomiin.
K: Ovatko amorfiset materiaalit vahvempia?
V: Mutta toisaalta amorfiset materiaalit, erityisesti MQ-lasit, ovat hauraampia, heikompia (mekaanisen lujuuden suhteen) ja pehmeämpiä kuin vastaavat kiteiset materiaalit.
K: Mikä on materiaalin amorfinen muoto?
V: Amorfiset muodot ovat määritelmän mukaan ei-kiteisiä materiaaleja, joilla ei ole pitkän kantaman järjestystä. Niiden rakennetta voidaan pitää samanlaisena kuin jäätyneellä nesteellä, jolloin nesteessä esiintyvät lämpövaihtelut jäätyvät ulos jättäen vain "staattisen" rakenteellisen häiriön.
K: Ovatko amorfiset materiaalit sitkeitä?
V: Amorfisten metallien sitkeä käyttäytyminen, niiden kyky ylläpitää paikallista virtausta korkeilla nimellisjännityksillä, johtuu mekanismista, joka lievittää vakavia jännitysolosuhteita, jotka vallitsevat lähellä mahdollisia halkeamisvirheitä.
K: Mitkä fysikaaliset ominaisuudet ovat yleensä erilaisia kiteisille ja amorfisille materiaaleille?
V: Kiteillä on määrätyt sulamispisteet ja niiden ainesosat on järjestetty järjestyksessä. Amorfisilla materiaaleilla ei ole tiettyjä sulamispisteitä. Tämän seurauksena ne ovat epävakaita. Tämä tarkoittaa, että ne voidaan helposti rikkoa, eikä niitä usein voida käyttää uudelleen teollisiin prosesseihin.
K: Mikä on esimerkki amorfisesta materiaalista?
V: Amorfinen materiaali: Amorfisella materiaalilla (AM) on ei-kiteinen rakenne, joka eroaa sen isokemiallisen nesteen rakenteesta, eikä se käy läpi rakenteellista relaksaatiota ja lasisiirtymää kuumennettaessa. Esimerkkejä ovat: lasi, geelit, muovit, erilaiset polymeerit, vaha, ohutkalvot.
K: Ovatko amorfiset materiaalit hauraita?
V: Raerajojen puuttuminen, kiteisten materiaalien heikkoja kohtia, johtaa parempaan kulumisen ja korroosionkestävyyteen. Amorfiset metallit, vaikka ne ovat teknisesti laseja, ovat myös paljon sitkeämpiä ja vähemmän hauraita kuin oksidilasit ja keramiikka.
K: Voivatko amorfiset materiaalit johtaa sähköä?
V: On kuitenkin poikkeuksia, kuten tietyt amorfiset piityypit, jotka voivat johtaa sähköä tietyissä olosuhteissa. Kyllä, metalliversiot tekevät. Amorfiset metallit, jotka tunnetaan myös metallilaseina, ovat hyviä johtimia, ja jotkut ovat jopa suprajohtimia alhaisessa lämpötilassa.
K: Onko amorfisissa materiaaleissa vikoja?
V: Toisin kuin kiderakenteet, joihin voidaan luokitella erilaisia vikoja, koordinaatiovirheet ovat ainoa pääasiallinen amorfisissa rakenteissa esiintyvä virhetyyppi. Koordinaatiovika määritellään atomiksi, jolla on erilainen koordinaatio verrattuna rakenteen samantyyppisiin atomeihin.
K: Miksi amorfiset materiaalit ovat hauraita?
V: Amorfiset kiinteät aineet muuttuvat sitkeäksi hauraiksi, kun lepotilan lasin kineettistä stabiilisuutta kasvaa, mikä johtaa materiaalin vaurioitumiseen, jota hallitsee äkillinen makroskooppisen leikkausnauhan ilmaantuminen kvasistaattisissa protokollissa.
K: Miten amorfinen vaikuttaa ominaisuuksiin?
V: Tässä on joitain amorfisten polymeerien yleisiä ominaisuuksia: Niillä on suhteellisen alhainen lämmönkestävyys. Koska niillä on satunnaisesti järjestetty molekyylirakenne, josta puuttuu terävä sulamispiste, ne pehmenevät vähitellen lämpötilan noustessa. Ne eivät ole alttiita kutistumaan jäähtyessään.
K: Mitä amorfisia materiaaleja on?
V: Amorfiset materiaalit ovat sellaisia, joilla ei ole havaittavissa olevaa kiderakennetta. Amorfisia kalvomateriaaleja voidaan muodostaa: Saostamalla luonnollista "lasimaista" materiaalia, kuten lasikoostumusta. Laskeutuminen matalissa lämpötiloissa, joissa adatomilla ei ole tarpeeksi liikkuvuutta kiteisen rakenteen muodostamiseksi (sammutus).
K: Mitä eroa on kiteisten ja ei-kiteisten materiaalien välillä?
V: Kiteiset kiinteät aineet on järjestetty säännölliseen kuvioon, kun taas amorfiset kiinteät aineet eivät ole säännöllisiä. Tästä järjestelystä johtuen kiteisillä kiinteillä aineilla on taipumus olla lyhyen kantaman ja pitkän kantaman järjestys, kun taas amorfisilla kiinteillä aineilla on vain lyhyempi kantaman järjestys.